En tiiä oonko rakastunu. Rupesin tänää miettiin, että mistä tykkään poikaystävässä, sanotaan nyt vaikka Valtterissa. Aina ku meen sinne sen luo, nii aika juoksee ja sit mun pitää lähtee, mut sit ku en oo sielä vaa kotona tai koulussa tai Lauran kanssa, nii aika matelee. Sit ku meen sinne, ja nään sen, mun kehon läpäsee semmone lämmin tunne, joka saa mut hehkuu. Se rupee korjaan sen jotai bassojuttua, ja säätää jotai miljoonia johtoja joista en ymmärrä mitää, ja ku katon sen touhuja nii mua hymyilyttää. Se on välillä niin ärsyttävän itsevarma ku se tietää mistä tykkään ja kuinka paljo tykkään siitä, se hymyilyttää. Sillä on ärsyttävä tapa juomisee ja tupakoimisee, joudun hermoileen et mitä tapahtuu, ja se tuo siihe jotain vikaa, tykkään siitä. Se on putkiaivo eikä ymmärrä aina ku yritän sanoo jotain. Ku sanoin että tarviin sitä liikaa, vastaus oli "okei? en tajunnu".
Ku pääsen sen viereen, en haluu siitä koskaan pois. Meillä menee monta tuntia vaa siinä et maataan vierekkäi ja tunnustellaa toisiamme, ja sitte halutaan toisemme. Sen kanssa on parasta maata ilman vaatteita peiton alla ja sulkee silmät ja puhua unelmista. Sen kanssa on parasta suunnitella juhannusta, kesää, kaikkee yhteistä. Se nosti mut kolmannella kerralla ku nähtii nii syliin, ja sano että näin mää kannan sut sitte häiden jälkee kynnyksen yli, enkä pitäny sitä tyhmänä enkä ahdistunu ollenkaa. Se ei tajua laittaa mulle viestiä joka päivä eikä me ees jutella joka päivä, joka kieltämättä tuntuu vähän paskalta välillä, mut tiiän et se ei katoo mihinkään, se on vaan mies.
Se on helvetin hyvä sängyssä, ja se tekee itestään haluttavan ja se saa mulle semmosen olon että oon haluttava. Kun se ehdottaa, että meen kattoon sen isää joskus n. 3,5h junamatkan päähän toiseen kaupunkiin, mulle tulee vakaa ja varma olo. Se haluaa et nään ja tutustun sen porukoihin. Se ei häpee mua. Oon pari kertaa epäilly sen rehellisyyttä parissa asiassa, kunnes oon saanu pyytämättä tiettyjä todisteita asioista, niin ettei tarvii epäillä. Se asuu mummollansa, joka lähtee kesällä kuukaudeks toiseen kaupunkiin, ja kun se alotti lauseensa "Siis sillonku mummo lähtee sinne helsinkiin niin...." nii luulin et se lause jatkuis "mää ryyppään niin helvetisti" mut se jatkukin "sää niin muutat tänne sillon!". Epäilen sitä kokoajan ja kaiken aikaa turhasta, vaikkei tarttis, mut rupeen pikkuhiljaa uskoon siihen. Jep, taidan rakastaa sitä, ja kyllä, jo kuukauden tapailun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti